Tutkimus osoittaa kerrostalojen lämpötilojen olevan usein turhan korkeita

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koordinoiman tutkimuksen mukaan yllättävän monen kerrostaloasunnon lämpötila on talven lämmityskauden aikana pitkiäkin aikoja yli suositellun 21°C.
Tutkimuksen kohteena oli 26 kerrostaloa Etelä-Suomesta ja 17 -taloa Itä-Suomesta. Tutkimus suoritettiin vuosien 2009-2015 välillä ja kohteet edustavat hyvin suomalaista 1960-1980 -luvuilla rakennettua kerrostalokantaa.
Asuntojen lämpötiloja seurattiin kahden kuukauden ajan. Seurantajaksolla noin 40 prosenttia ajasta asuntojen lämpötila oli yli 23°C ja 17 prosenttia ajasta yli 24°C. Alhaisin mitattu keskimääräinen lämpötila oli 19°C. Asuntojen lämpötiloissa ei havaittu eroja omistus- ja vuokra-asuntojen välillä.
Sosiaali- ja terveysministeriön Asumisterveysohjeessa (2003) määritellään asunnon hyväksi lämpötilaksi 21°C ja tyydyttäväksi 18°C. Lämpötilan ei tulisi lämmityskaudella ylittää 23–24 astetta. Asumisterveysasetuksen (2015) mukaisesti toimenpiderajat ovat lämmityskaudella +18 °C – +26 °C.

Suositeltu sisälämpötila noin 21 astetta

Sekä liian korkea että liian matala lämpötila voi aiheuttaa terveyshaittoja. Jos sisälämpötilat ovat talvella kuitenkin vähintään 18°C, ei matalilla lämpötiloilla ole tutkimusten mukaan merkittäviä terveyshaittoja.
Ilman suhteellinen kosteus vähenee liian korkeilla sisälämpötiloilla. Se voi aiheuttaa kuivuuden tunnetta sekä erilaisia ihon ja limakalvojen ärsytysoireita. Tutkimuksen kohteissa 20 prosentissa suhteellinen kosteus alitti Asumisterveysohjeen alarajan 20 prosenttia. Ohjeen mukainen sisäilman suhteellinen kosteus on noin 20–60 prosenttia.
Jo parikin astetta alhaisemmalla sisälämpötilalla on selkeä vaikutus. Se säästää tuntuvasti lämmityskustannuksia, vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä ja nostaa sisäilman suhteellista kosteutta.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos teki tutkimukset yhdessä Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) sekä Itä-Suomen yliopiston kanssa. Tutkimusta ovat rahoittaneet EU Life+ ohjelma, Energiateollisuus ry, Tekes ja ARA.
Tämä artikkeli on referaatti Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisemasta artikkelista. Alkuperäisen artikkelin voit lukea tästä linkistä